Vihdoin perjantaina saapuivat Saksasta tilaamani Malabrigo-merinolangat. Olen himoinnut lankaa jo pitkään, mutta en ole sitä eurooppalaisista kaupoista löytänyt. Saksaan on saatu ilmeisesti oma jälleenmyyjä, mutta tilasin langan pienemmästä putiikista, täältä. Kysyin myös valmistajalta, onko heillä tukkumyyntiä Suomeen, mutta toistaiseksi ei ole. Himottaisi alkaa tukkumyyjäksi... Lanka on superpehmeää, en ole varmaan ikinä neulonut yhtä pehmoista villaa. Teen kokeeksi kuopukselle villahousut ja katson miten lanka käyttäytyy vaippahousukäytössä. Lankaa jää myös pariin päähineeseen ja ehkä huiviin. Kaikki kuvassa olevat langat eivät ole minulle, neulojakaveri tilasi kimpassa muutaman vyyhdin.

Esikoisen pipokin valmistui. Poika valitteli sitä hieman karheaksi, mutta hän onkin niin herkkähipiäinen. Täytyy tehdä kevääksi sitten vaikka puuvillalangasta pipo.

Esikoinen on lähdössä muutamaksi päiväksi hiihtolomareissulle veljeni perheen kanssa. Meille tulee kuopuksen kanssa tylsä viikko, kun isoveli on poissa, mies on töissä ja kaikki kerhotkin on peruttu lomien takia. Lisäksi minulle on tulossa flunssa, joten kyläilytkin saa unohtaa jos tauti tästä vielä pahenee :-( Kuopus ei ole järin yksin viihtyvää sorttia, vaan haluaa seuraa ja leikkikaverin. Jos istun sohvalle ja otan puikot käsiin, hän takuuvarmasti kiipeää syliini, taputtaa käsiään ja pomppii sen merkiksi, että nyt äidin pitää laulaa ja lorutella. Neulo siinä sitten. Olenkin ottanut tavakseni kävellä edestakaisin ja neuloa siinä samalla. Kuopus viihtyy kun kävelemme peräkkäin portaikkoa ympäri. On se kyllä aika hassun näköistä. Sitä paitsi pitäisi kehitellä joku vyötäröpussukka jossa lankakerä kulkisi mukana...