Tässä tuotoksia huomisia hulinoita varten. Mukaan lähtee laatikollinen villahousuja ja 4 laatikollista lankaa. Lankakaupalla se päivän tili tehdään, tiedän sen jo kokemuksesta. TSI-ihmiset ostavat kerän tai kaksi, ja ohimennessään hipelöivät housuja. Neulekäsitöiden hinta on sen verran korkea, että se karkottaa muut kuin tosiostajat. Jos ei itse osata tehdä, niin lähes jokaiselta löytyy kuitenkin joku mummo tai täti tai ystävä, joka osaa neuloa sen verran että villahousut saa aikaiseksi, ja sille sitten ostetaan lankoja. Hirvittää sekin, miten halvalla jotkut kauppiaat lankojakin myyvät. Katetta ei jää juuri lainkaan! Minun mielestäni on aivan järjetöntä pistää hinnat niin alas. Varsinkin kestovaippakaupassa asiakkaat ovat tottuneet lähes pilalle hemmotteluun siinä mielessä, että hinnat ovat käsityöhön nähden aivan liian alhaiset ja palvelu on joka paikassa aivan äärimmäisen erinomaista. Nyt kun markkinoille on tullut uusia lankalaatuja hahtuvan lisäksi, niin kestovaippakaupoissakin on alettu myydään samoja lankoja kuin paikallisissa lankakaupoissa. Paitsi että kestovaippakaupoissa niiden hinnat ovat n. 20% edullisemmat kuin tavan kaupoissa! Ja sisäänostohinta on kaikille kuitenkin sama. No, asiakkaita en syytä, heillehän hyvä palvelu ja edulliset hinnat ovat mukava juttu. Itsekin kun asiakkaana suurimmaksi osaksi olen, niin yritän kannattaa suomalaisia vaippakauppiaita edes siten että ostan ainoastaan WAHM-tuotantoa. Mielelläni kyllä maksaisin vaippatuotteista muutaman euron enemmänkin.

Pipoja väsäsin mukaan lopulta sitten vain neljä. Aika on mennyt entisiä töitä viimeistellessä ja logolappuja ommellessa. Taisin jo valittaakin kuinka ärsyttävää puuhaa se näpertely on. Voisinpa vain neuloa ja jättää viimeistelytyöt jollekin muulle! Tässä kuitenkin piposaldo:

Kuopus on ollut erityisen ihastunut pipoihin. Hän on hiljattain hoksannut pukemisen ja riisumisen ihanuuden, ja pipo on toistaiseksi ainoa vaatekappale, jonka hän saa itse päälle ja pois. Kaikki ulottuvissa olevat pipot ovat kulkeneet päässä vähän aikaa, ja niitä on venytetty ja kiskottu ja puettu ja riisuttu ja peilattu. Tuleepahan korkea laatu testattua kun eivät ole menneet siitä miksikään ;-) Esikoinenkin muuten tilasi uuden pipon, kun edellinen kutistui pesussa vähän naftiksi. Haaveilin pääkallopipon tekemisestä hänelle, mutta saa nyt nähdä mitä tässä ehtii ennen kuin pipokausi on ohi.

Malabrigo-huivi etenee hiljalleen. Muutaman rivin päivässä olen sitäkin tehnyt, mutta se onkin minulle sellainen terapeuttinen neuletyö jonka valmiiksi saamisella ei ole mitään kiirettä. Kesäneulelehtiäkin olen selaillut, mutta mistään en ole erityisemmin innostunut. Puuvilla on minulle niin vieras materiaali, eivätkä pitsitopit muutenkaan ole minun juttuni.