Kovin on tyttömäistä ja keväistä puikoilla. Valmistuminen vain on niiiin hidasta. Housuhameeseen en ole koskenutkaan varmasti viikkoon, vaikka sillä itse asiassa olisi kiireempi kuin mekolla. Mekkoa olen neulonut sairaalassa esikoisen kanssa. Häneltä leikattiin toinen jalkaterä, jota oikaistiin suorempaan. Olen ollut viimeiset viisi päivää kaikki liikenevät ajat sairaalassa. Onneksi oli viikonloppu välissä niin ei tarvinnut ottaa kuopusta mukaan. Pelasimme pojan kanssa Unoa tuntikausia, ja välillä poika pelasi Nintendoa tai luki, ja minä neuloin. Mekko etenikin mukavasti, viime torstaina siitä oli vasta reunapitsi tehtynä. Epäilen vain, että löysä käsialani on taas tehnyt tepposet, ja mekosta tulee aivan liian iso. No, meneepähän sitten seuraavana kesänä jos ei nyt.

Huomenna on viimeinen työpäivä. Mihin tämäkin kuukausi oikein hävisi? Ja kevätkin on tullut ihan huomaamatta. Pitäisi päästä shoppailemaan vähän uusia vaatteita, olen viimeksi tuhlannut itseeni joskus puoli vuotta sitten. Kampaaja-ajankin sain vihdoin viimein varattua. Mikähän siinä on, että iltaisin ei tule lähdettyä kaupungille, vaan ne reissut pitäisi aina mahduttaa lauantaipäiville, jolloin muutenkin on kiirettä kun pitää ehtiä olla perheen kanssa. Ihan hyvin voisi jonakin iltana hypätä autoon ja ajaa kaupunkiin vaateostoksille. Paitsi ei tänään, eikä huomennakaan ehdi. Eikä oikeastaan torstainakaan, ja perjantaina menemme yhdessä ulos syömään, ja sitten onkin jo lauantai...