Puuh, takakappale valmis. Onpas työlästä tehdä vuosikausiin mitään aikuisen kokoista. Onneksi ei tarvitse tehdä hihoja kun toppi on hihaton. Ja onneksi opin  tekemään palmikoita ilman apupuikkoa. Tuo kamala reikä keskellä toppia on muuten langanvaihtokohta. Sen jälkeen vaihdoinkin langan kerroksen alussa.

Toivon topista käyttökelpoista, sillä tarvitsen pian... tattada-daa! Työvaatteita! Siis nykypäivänäkin voi käydä niin, että kotiin soitetaan ja kysytään töihin. Ja vieläpä juuri sopivaan aikaan, ihan kuten olin etukäteen "suunnitellut". Jo kuopuksen raskausaikana mietin, että aikaisintaan tämän vuoden elokuussa olisin valmis laittamaan hänet hoitopaikkaan, ja nyt minulla alkavat työt juuri elokuussa! Samaan hengenvetoon tämän innostuksen kanssa täytyy todeta, että ihan kamala haikeus ja ahdistus iski saman tien. Hyvästi kiireettömät aamut, perhekerhot ja ulkoilut! Hyvästi ruuanlaitto ja rauhalliset aamupäivän kauppareissut! Tervetuloa väsymys, kiire, aikataulut, vauvan herättämiset pilkkopimeään aamuun sekä pyykkääminen yötä myöten... Toisaalta myös: Tervetuloa jaetut kotityöt, miehen lisääntynyt vastuu, omat rahat sekä ammatillinen ylpeys.

Nyt en sitten varmaan lähde firmankaan toimintaa ihmeemmin laajentamaan. Tilaustöitä teen edelleen, mutta jälleenmyyjiä en etsi lisää. Mies ehdotti, että nythän minulla olisi varaa perustaa se lankakauppakin, kun voisin ottaa siihen pankista lainaa työtuloja vastaan. Saapa nyt sitten nähdä, ajatus kihelmöi kyllä takaraivossa edelleen...