Ihanaa, että loma on alkanut kunnon säässä. Mieskin on päässyt lomatunnelmaan ennätysnopeasti. Lapset ovat rakentaneet pihalle majaa ja viihtyneet ulkona aamusta iltaan. Melkein kaikki ateriat on syöty ulkona, ja minä olen istuskellut siellä neulomassa. Aurinkoa en ole palvonut, koska palan herkästi. Mieluummin hankin rusketuksen uudenaikaisesta rusketussuihkusta, se on terveellisempääkin.

Yksi housuhame lähti jo matkaan tilaajalle, tässä auringonsäteinen kuva väreistä:

Pitkälahkeiset fakkuvillikset odottavat pingotusta ja koristeompeleita, lyhytlahkeisia jo aloittelin neulomaan. Neulominen onkin helpointa niissä, viimeistelyt vievät aikaa, ja ovat juuri sitä nyhertämistä mitä en todellakaan rakasta. Yksi housuhame ja yhdet lyhytlahkeiset pitäisi vielä tehdä, sitten pääsen näiden kimppuun:

Jo ajat sitten tilatut ja hartaasti odotetut bambulangat saapuivat vihdoin. Muistelin mukana olleen myös joku punaisen sävy, mutta eipä ollutkaan. Vihreä ja valkoinen houkuttelisivat jonkinlaiseen kesätoppiin, mutta en tiedä olenko kuitenkaan itse noin hailakoiden värien ystävä. Ehkä säästän langat johonkin projektiin lapsille. Vauvaneuleitahan noista saisi aivan ihania, mutta eipä ole vauvoja tulossa lähipiiriin.

Tänään saapui myös Hongkongin paketti, bambupuikot! On pyöröjä 40cm, 60cm ja 80cm mittaisena, sekä pitkät puikot ja sukkapuikot. Juuri sopivasti mies halusi ostaa itselleen uuden työkalupakin, ja lahjoitti minulle entisen puikkokoteloksi. Suorat puikot sinne ainakin saa nätisti, pyöröille täytyy varmaan ommella se "teline", kiitos vain vinkeistä! Bambuista kuvia myöhemmin, kamerasta loppui juuri akku.

Olo on muutenkin ollut varsin aikaansaava: Olen tänään repinyt yläkerrasta tapetteja oikein urakalla. Kun tekniikan oppi, se kävi itse asiassa melko nopeasti. Mies vahti lapsia alakerrassa ja ulkona ja teki ruokaa kun minä ahersin. Huomenna se lähtee kyllä parin päivän reissuun, mutta ainakin kuopuksen päiväunien ajan ehdin tehdä jotain. Makuuhuoneestamme paljastui kahden tapettikerroksen alta "ihana" myrkynvihreä sekä kirkkaanpunainen seinä. Suurimman yllätyksen tarjosi portaikon seinä, jossa päällimmäisen tapetin alla oli ihka aito 70-lukulainen maisematapetti, joku auringonlasku merellä, tuulessa heiluvat kaislat ja kaikki. Aika shokeeraavaa... Vaikea kuvitella, millainen koko talon sisustus on ollut, että moinen seinä on siihen sopinut. Talohan on rakennettu 1976, mutta lähes kaikki pinnat on uusittu lukuunottamatta takkahuoneen puisia seinäpanelointeja, jotka ovat kuitenkin ajattomat. Kellarissa odottelevatkin jo uudet maalit ja pensselit. Olisi jo kova hinku päästä niihin käsiksi! Ehkä saamme valmista jo ennen juhannusta.